Ihmeellinen sc2

Nyt reilun parin viikon pelin jälkeen olen alkanut pelaamaan sooloa ja sainkin paikan suoraan Platina-liigassa. Kuitenkin järkyttää miten vaikea on scouttia ja olemattomalla pelitiedolla ennakoida mitä vastustaja tekee. On se kumma, ettei sitä ole seppä syntyessään.
Todellakin, pelitiedon perusteella olen alempaa pronssiliigan tasoa. On suorastaan "pakko" odottaa vastustajan hyökkäystä että tiedän mitä tämä tekee. Tämä luonnollisesti aina johtaa lähes paniikinomaiseen tilanteeseen jossa täytyy pienemmällä armeijalla pinnistää toisen puskuja. Aivan kuin ehta J. Raynor olisi Char-planeetalla muutaman marinen kanssa odottamassa että tuleeko mutaliskia vai pelkästään 10 000 zergliniä. Vain tarinoissa tämä johtaa kunniakkaaseen voittoon, believe it.
Myöskin droppien ennakoinnit ja erilaiset HaistaVittu-harassit saattaa tämän pelitiedon puutteen osalta tehdä toisinaan selvää jälkeä. Eihän niitä missile turretteja viiti tehdä, sillä resursseja menee...
Koitan tätä pelitietämystä paikata simppeleillä asioilla (mitkä kuitenkin vie rahaa) kuten tutkilla ja valloittamalla tärkeimmät observation tornit mapista (nostan kädet pystyyn, en edes muista näiden juttujen oikeita nimiä vielä). Mutta ei sekään saa oloa kovin turvalliseksi samalla tapaa kuin frozenissa, jossa mapit olivat pieniä ja taktiikat selkeitä. Scv scouttimista on vain pakko parantaa, ***lauta.
Paikoitellen tuntuu kuin pelaisin vain countertaktiikkaa. Se toimii välttävästi ja kohtuullisella microlla riittää vielä platinaliigan pitämisessä, mutta halu kehittyä on kova. Sen on tyttöystäväkin tainnut huomata, kun äijä on koneella heti ku töistä pääsee. Naisena hän kuitenkin näkee tehtäväkseen tehdä pelaamisesta epämiellyttävää nalkuttamalla sen minkä ehtii ja kiehnäämällä puhuen arkisista asioista kuten vessapaperirullan loppumisesta. puuh... takaisin suureen maailmaan.
Nyt olenkin liittänyt replojen kahtomisen pelaamisen ohelle ja lopettanut achievementtien etsinnän. Vanha kunnon neuvo, jota jo wc3:sessa toitotettiin kaikille vasta-alkaville talenteille: reploja katsomalla voi suorastaan räjäyttää oman pelaamisen seuraavalle tasolle. Niiden katsomisen myötä tosin alkaa kärsiä ikävästä taudista: persoonattomuudesta. Oma peli muuttuu kopionniksi ja tälläinen on helppo counteroida. Hyvä taktiikka --> counter --> micro wars: kaava mihin se johtaa.
Suurin halu tällä hetkellä on kehittää taktiikoita, joilla pääsee alusta asti tappelemaan vihollisen kanssa. Tällöin ei tarvihe scouttia, vaan saa olla iholla alusta loppuun ja hävitä pitkän yrittämisen päätteeksi ;sen sijaan; että minimapin täyttää hetkessä suuri, yllättävä, iljettävä, punainen pallo ja peli päättyy 5 sekuntia tämän jälkeen.
Vannoin etten koskaan osta uutta peliä, mutta tässä sitä ollaan. Minkä se vanhus tavoilleen mahtaa.
Todellakin, pelitiedon perusteella olen alempaa pronssiliigan tasoa. On suorastaan "pakko" odottaa vastustajan hyökkäystä että tiedän mitä tämä tekee. Tämä luonnollisesti aina johtaa lähes paniikinomaiseen tilanteeseen jossa täytyy pienemmällä armeijalla pinnistää toisen puskuja. Aivan kuin ehta J. Raynor olisi Char-planeetalla muutaman marinen kanssa odottamassa että tuleeko mutaliskia vai pelkästään 10 000 zergliniä. Vain tarinoissa tämä johtaa kunniakkaaseen voittoon, believe it.
Myöskin droppien ennakoinnit ja erilaiset HaistaVittu-harassit saattaa tämän pelitiedon puutteen osalta tehdä toisinaan selvää jälkeä. Eihän niitä missile turretteja viiti tehdä, sillä resursseja menee...
Koitan tätä pelitietämystä paikata simppeleillä asioilla (mitkä kuitenkin vie rahaa) kuten tutkilla ja valloittamalla tärkeimmät observation tornit mapista (nostan kädet pystyyn, en edes muista näiden juttujen oikeita nimiä vielä). Mutta ei sekään saa oloa kovin turvalliseksi samalla tapaa kuin frozenissa, jossa mapit olivat pieniä ja taktiikat selkeitä. Scv scouttimista on vain pakko parantaa, ***lauta.
Paikoitellen tuntuu kuin pelaisin vain countertaktiikkaa. Se toimii välttävästi ja kohtuullisella microlla riittää vielä platinaliigan pitämisessä, mutta halu kehittyä on kova. Sen on tyttöystäväkin tainnut huomata, kun äijä on koneella heti ku töistä pääsee. Naisena hän kuitenkin näkee tehtäväkseen tehdä pelaamisesta epämiellyttävää nalkuttamalla sen minkä ehtii ja kiehnäämällä puhuen arkisista asioista kuten vessapaperirullan loppumisesta. puuh... takaisin suureen maailmaan.
Nyt olenkin liittänyt replojen kahtomisen pelaamisen ohelle ja lopettanut achievementtien etsinnän. Vanha kunnon neuvo, jota jo wc3:sessa toitotettiin kaikille vasta-alkaville talenteille: reploja katsomalla voi suorastaan räjäyttää oman pelaamisen seuraavalle tasolle. Niiden katsomisen myötä tosin alkaa kärsiä ikävästä taudista: persoonattomuudesta. Oma peli muuttuu kopionniksi ja tälläinen on helppo counteroida. Hyvä taktiikka --> counter --> micro wars: kaava mihin se johtaa.
Suurin halu tällä hetkellä on kehittää taktiikoita, joilla pääsee alusta asti tappelemaan vihollisen kanssa. Tällöin ei tarvihe scouttia, vaan saa olla iholla alusta loppuun ja hävitä pitkän yrittämisen päätteeksi ;sen sijaan; että minimapin täyttää hetkessä suuri, yllättävä, iljettävä, punainen pallo ja peli päättyy 5 sekuntia tämän jälkeen.
Vannoin etten koskaan osta uutta peliä, mutta tässä sitä ollaan. Minkä se vanhus tavoilleen mahtaa.