Vihdoin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta, tahtoa ja aikaa pelata minun sijoitusmatsini 1vs1 ladderiin ja voi pojat mitä kyytiä se oli. Kuinka paljon voikaan oppia pelkästään viidestä sijoitusmatsista? No, enemmän kuin arvaatkaan. Jos voisin matkata ajassa taaksepäin, pelaisin sijoitusmatsini huomattavasti aiemmin. Tällä tavalla onnistuin vain luomaan pahimman mahdollisen vihollisen itselleni - minut.
Päätin, että tiistai on se päivä kun aloitan pelaamiseni 1vs1 ladderissa. Olen säästellyt näitä viittä sijoitusmatsia jotta ehtisin opetella enemmän asioita. Jotta en olisi niin amatööri ja aloittelija. Kilpailuviettini ohjasi opeskelemaan ja opettelemaan lisää kaikenlaisia asioita liittyen SC2:een. Halusin liian paljon liian pian. Harjoittelin, jotta pystyisin paremmin harjoittelemaan. Kuinka hullulta tuokaan kuulostaa! Kaikella tuolla tiedon pänttäämisellä ja opettelulla tein vain hallaa itselleni. Tiedän sen nyt. Kasasin turhia odotuksia harteilleni ja loin illuusiota pääni sisällä, että olen oppinut jo vaikka mitä. Voisinko näillä tiedoilla jo sijoittua hopealiigaan, tai hei, ehkä jopa kultaiseen liigaan? Kyllä, jollain kummalla tavalla sain käännettyä asiat päälaelleen pääni sisällä. Ajattelin, että tällä harjoittelulla, valmistelulla, pelailulla kavereitani vastaan ja AI:n pieksemisellä olisin oikeasti parempi kuin pronssitaso. Kuinka väärässä sitä voikaan olla...
Luojan kiitos todellisuus antoi palauttavan iskunsa kunnolla vasten kasvoja. Ensinnäkin olin erittäin hermostunut ja stressaantunut kun aloitin pelaamisen. Olin ihan paniikissa. Tuntui kun vatsani olisi kääntynyt ylösalaisin, kämmenet hikosivat ja pulssi senkuin kiihtyi. Pidän toki jännityksestä ja nautin kilpailun tuomasta tunteesta, mutta tässä tilanteessa olisi parempi vain rauhoittua ja pitää hauskaa. Noh, se ei ihan toiminut tällä kertaa. Ensimmäiset pari matsiani olivat todella hirveitä. Unohdin lähes kaiken mahdollisen mitä minun tulisi tehdä ja missä järjestyksessä. Pääni oli aivan jäässä ja tilttailin hirveissä adrenaliiniryöpyissä. Aikuinen mies stressaamassa pelin takia ja käyttäytyy kuin pikkupoika karkkikaupassa. Ei voi kun nauraa tälle touhulle.
Entä mitä jäi jäljelle kun romahdettiin takaisin maan kamaralle ja kaikki tiedonjyväseni olivat murusina levällään asfaltilla? Hengissä ollaan, hiukan kädet tärisevät, olen turhautunut itseeni mutta kiitollinen tästä arvokkaasta oppitunnista jonka juuri sain. Minut sijoitettiin Pronssiliigaan sijalle 98. Se on melkein alin mahdollinen, mutta ei ihan. Nyt on aika aloittaa pitkä ja kivinen tieni ylöspäin ladderissa ja oikeasti alkaa oppimaan asioita. Matka ei tule olemaan helppo, mutta tästä se alkaa. Vinkkinä kaikille niille, jotka vielä saattavat epäröidä ladderin aloittamista ja haluavat opetella vielä vähän ennen sijoitusmatseja - Lopeta epäröinti! Sen kun menet ja aloitat pelaamaan. Teet asioista vain vaikeampia itsellesi jos yrität opetella tätä peliä pelaamatta. Tässä tapauksessa tieto todellakin lisää tuskaa!
Voit lukea koko blogipostaukseni osoitteessa
http://sc2.nautti.fi/?p=124