Viime blogissa asetin tavoitteeksi nousta kultaiseenliigaan syyskuun loppuun mennessä. No, eilen sitten nousin sinne, joten aikamääre oli asetettu melko väljäksi. Pienin askelin siis kipuan ladderia ylöspäin. Tosin joku vääräleuka voisi heittää tähän, että emme oikeastaan voi tietää onko taitotasossa tapahtunut kehitystä. Sc2:n ladderihan on melko ihmeellinen viritys ja ehkä vain olen pelannut enemmän ja saanut näin lisää pisteitä. Oikea pistemäärä, johon matchmaking systeemi perustuu, ei kuitenkaan näy käyttäjälle. Huvittavinta on mielestäni se, että Blizzard on julkaissut erikseen näitä top 200 listoja, jotka ilmeisesti perustuvat tuohon salaiseen rankkiin. "Who are the best players on the ladder?" Yksinkertaisempi kaveri saattaisi luulla, että kannattaisi tehdä sellainen ladder systeemi, josta suoraan voisi katsoa kuka siellä kärkisijoilla on? No, valitus sikseen, nousin siis kuitenkin kultaan ja olin tyytyväinen
Lauantaina käytin aivan liikaa aikaa sc2 streamien katseluun. Ensin katsoin GSL:n avauksen ja siitä olikin hyvä siirtyä Suomi-Ruotsi maaottelun seuraamiseen. Iloksemme Suomi (tai oikeastaan Naama) dominoi Ruotsia vakuuttavasti. GSL jatkuu maanantaina ja kestää koko syyskuun, joten katsottavaa riittää.
Itse pelaamistani matseista sen verran, että ZvZ tuottaa vieläkin eniten ongelmia. Lisäksi matchmaking systeemi tekee ilmeisesti jonkinlaisia käytännön piloja ja tarjoilee pelkkiä ZvZ matseja putkeen.

Hassua on se, että hävien lähes aina nämä matsit, jos vastustava pelaa ns. normaalisti. Jos vastustaja yrittää jotain juustoista taktiikkaa, kuten spine crawler rushia tai vastaavaa, niin pärjään yleensä paljon paremmin. Juustot on kuitenkin suhteellisen helppo pysäyttää. Yhden pelin tosin hävisin muistaaksi 9 tai 8-poolille, koska kämmäilin puolustuksessa ja olin alun rushin jälkeen liian huonossa asemassa, vaikka peli kestikin vielä tovin. Nyt olen päättänyt, että en yritä ZvZ matseissa mitään omia roach kikkailuja vaan pelaan mahdollisimman tarkasti pelkkää peruspeliä -> speedling/baneling ja muta.